Perjantaina kävimme rehtorin ja osastonjohtajan kanssa läpi arviointeja ja sopimuspapereita  sekä keskustelimme tulevasta. Keittiö-opettajat olivat  hyvin kiinnostuneita tulemaan Suomen vierailulle. Heillä on ollut aikaisemmin yhteistyötä ainoastaan lähinaapureiden: Tsekin, Saksan ja Unkarin kanssa.

Keskustelimme  myös ECVET:istä, joka oli heille aivan uttaa, eivätkä he olleet valmistautuneet siihen vielä mitenkään.

 

Perjantai-iltapäivänä lähdimme Linziin, jossa Rohrbachin opettajan vinkistä saimme peruutuspaikat uuden musiikkitalon Romeo ja Julia-balettiin.

Se oli todellinen kulttuurielämys, itse musiikkitalo oli jo upea ja ravintola-alan opettajina tietenkin nautimme yläkerran ravintolassa upean aterian.

 

Lauantaina sitten oli vuorossa paluulento Suomeen.

Yleisesti ottaen olimme hieman pettyneitä vastaanottavan oppilaitoksen toimintaan, mm. aikataulujen muutokset ilman perusteluja, majoituspaikan puutteet, informaation saaminen (ei ollenkaan tai liian myöhään) Mutta opimme kuitenkin erittäin  paljon ja huomasimme, että gastrominen osaaminen ei ole Itävallassa sitä tasoa mitä se on muualla Keski-Euroopassa.

Myös keittiötoiminta ei ollut niin tehokasta kuin meillä Suomessa: opiskelijilla oli paljon vähemmän tekemistä kuin meillä.

Keittiössä oli myös varastonhoitaja, joka toi opettajan tilaamat tavarat valmiiksi kärryillä gramman tarkkuudella. Näin ollen ei jäänyt hävikkiä kuten meillä usein tapahtuu.

 

 

 

Keskiviikko-iltapäivänä vuorossa oli kaupunkikierros , jossa kuulimme runsaasti kaupungin historiaa ja kiipesimme kirkontorniin katsomaan maisemia.

 

Torstai-iltapäivänä vierailimme Sclägelin luostarissa, jonne meidät vei koulun uskonnonopettajana toimiva munkki. Luostari oli todella upea, sen kirjastossa ja kirkon puolella oli käytetty paljon kultauksia ja tästä syystä ovet oli suljettu useilla lukoilla.

Pääsimme osallistumaan myös munkkien kello kuuden iltahartaukseen.

Luostarissa valmistetaan ja myydään myös Schlägel-olutta, joka on alueella erittäin suosittua.

Munkki Josef vei meidät alueella sijaitsevalle näköalapaikalle, josta näki Tsekin puolelle. Sinne kuljettiin suosittua vaelluspolkua pitkin ja ylhäälle oli satanut jo kevyt lumipeite.

                                      JÄLLEEN ITÄVALLASSA

Tällä kertaa aiomme toteuttaa Itävallassa Suomalaiset ruokapäivät opettaja Laura Rantapirkolan ja kuuden opiskelijan kanssa. Laura ja kaksi tarjoilija ja kaksi kokkiopiskelijaa ovat Raahesta ja kaksi kokkiopiskelijaa Iisalmesta.
Hanke on Leonardo-liikkuvuusapurahalla ja opettajien jakso kestaa 5 päivää ja opiskelijoiden 4 viikkoa.

11-17.11. 2013  Rohrbach Itävalta

Saavuimme kauniiseen Rohrbachiin  kollegan Laura Rantapirkolan ja kuuden opiskeliojan kanssa.
Opiskelijat työskentelevät harjoitusravintolan keittiössä ja salilla paikallisten opiskelijoiden kanssa ja ensimmäisen päivän jälkeen kokemukset olivat positiivisia. paikalliset olivat olleet hyvin kiinnostuneita Suomesta ja olivat kyselleet paljon. He olivat myös saaneet kutsun perjantai-illan discoon. 
Tarkoituksena on pitää suomalaisen ruoan teemapäivät koulun ravintolassa. Reseptiikka on käännetty Saksaksi ja opiskelijat ovat harjoitelleet ruokien tekemistä Suomessa. Poro ja muutama muu elintarvike on myös lennätetty Itävaltaan.
Yllätys olikin että emme pidäkään Suomi-päivää tällä viikolla kun me opettajat olemme mukana vaan vasta ensi viikolla . 
Tänä iltana onkin opetusilta eli käymme opiskelijoiden kanssa läpi vielä reseptit.
Muitakin yllätyksiä on tullut:  vaikka etukäteen luvattiin että opiskelijoiden majapaikassa on ruoanlaittonmahdollisuus , sitä ei kuitenkaan ollut . Kävimme ostamassa vedenkeittimen jotta he saavat keitellä nuudeleita...
Yllätys oli myöskin, että täällä ei ole vielä tupakointikieltoa, ravintoloissa ja myös meidän majapaikan aulassa poltellaan vapaasti niin että kaikki vaaatteet alkavat jo olla tupakantuoksuisia.
Ruoka on perinteisiä schnitzeleitä ja tosi raskasta ruokaa. Yksi nykyaikainen ravintola sentään löytyi, jonne sitten  menemmekin toistamiseen.
Kaupunki on tosi hilajinen iltaisin, muutama ihminen näkyy katukuvassa: jopa hiljaisempi kuin Iisalmi syysiltoina...
Ympäröivät maisemat ovat upeit: kukkuloita, peltoja, maataloja, vähän metsää.
Kesällä ja talvella matkailijoitan on enemmän koska lähistöllä on laskettelukeskus ja kesäisin matkailijoita houkuttelevat vaellusreitit.
Kävimme eilen illalla testaamassa 3,5 km. vaellusreitin ja huomasimme että sauvakävely on suosittu myös Itävallassa. Niin monta sauvakävelijää tapasimme!

13. 11.2013.

 

Tänään opiskelijat menivät jälleen opiskelijaravintolaan työskentelemään.

Iltapäivällä laitoimme ravintolan aulaan Suomi-pöydän.

Oppilaitoksen henkilökunta oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja opiskelijat esittelivät valmistelemiaan Suomi-esityksiä iltapäivisin eri opiskelijaryhmille.

Poiketen Suomalaisesta koulupäivästä, Itävaltalaisilla opiskelijoilla oli keittiöpäivän jälkeen vielä 2-3 teoriatuntia : liikuntaa, musiikkia, kuvataiteita, ATK:ta, kieliä, ym. Meidän opiskelijat osallistuivat myös näille tunneille.

 

Sannan pohdintaa erityisopetuksen näkökulmasta:

Itävallan maalaismaisemat ja Rohrbachin sympaattinen pieni kylä olisi mitä mainioin ympäristö opiskelijavaihtoja ajatellen. Oppilaitos oli erittäin siisti ja henkilökunta ystävällistä sekä avuliasta. Opiskelijat olivat avoimia ja esittelivät mielellään projektitöitään meille vieraille ja vieläpä englanniksi. Tuli tunne, että tänne lähettäisi mielellään meidänkin opiskelijoita tutustumaan ja työssäoppimaan!

Oppilaitoksessa ei kuitenkaan ollut juurikaan kokemusta erityisopetuksesta ja erityisopiskelijoista. Muutamat opettajat esimerkiksia media-alan opettaja ja rehtori olivat periaatteessa kiinnostunut yhteistyöstä Luovin kanssa, mutta se vaatisi vielä lisää perehtymistä ammatilliseen erityisopetukseen ja siihen mitä tarkoittaa erityiopiskelijan ohjaaminen sekä kohtaaminen. Siksi toivotinkin sydämestäni rehtorin ja muuta henkilökuntaa tervetulleeksi tutustumaan Luoviin ihan paikan päälle tänne Ouluun!

Toisaalta jos meiltä lähtee ulkomaille opiskelijoita vaihtoon niin pääsääntöisesti heillä on aina mukana myös tukihenkilöt oman oppilaitoksen puolesta. Tukihenkilöt ovat arjessa tukena ja helpottavat sopeutumista työssäoppimispaikkoihin. Saksan kielen taitoa myös painotettiin ja se voisi nousta esteeksi sopivan työssäoppimispaikan löytämiseksi opiskelijoillemme.

Oli hienoa olla mukana tällä matkalla ja päästä näkemään itävaltalaista ammatillisen opetuksen järjestämistä. Yhteistyö Rohrbachiin jatkuu varmasti!

Valokuvia

TORSTAI

Torstaiaamuna meidät ja matkatavarat tultiin noutamaan hotellilta . Ryhmä oli pienentynyt jo kolmeen, sillä Pekka matkusti Saksaan tapaamaan työssäoppijoita.
Matkat hotellilta Rohrbachiin ovat sujuneet joustavasti, sillä Neufeldenissä jossa majoitumme asuu ainakin kolme oppilaitoksen opettajaa jotka ovat ystävällisesti kuljettaneet meitä .
Aamupäivän neuvottelimme rehtorin ja opettajien  kanssa yhteistyöstä tulevaisuudessa.
He olivat hyvin kiinnostuneita esim. ruokaviikkojen toteuttamisesta sekä Itävallassa että meillä Suomessa. Heillä on ollut unkarilaisia opiskelijpoita oppilaitoksen keittiössä ja he ovat valmiita ottamaan myös suomalaisia kokkiopiskelijoita.
Asia, jonk kaikki opettajat ottivat esille keskusteluissa oli PISA-tulokset: kuinka te voitte olla niin hyviä ja millä te saatte koulutettua niin hyviä opiskelijoita?
Otimme tietenkin kiitokset vastaan, mutta totesimme että ei meillä sentään kaikki ole Suomessa niin erinomaisesti: esim. oppilaiden motivaatio ja kouluviihtyvyys eivät ole kovian hyviä ja opiskelijoiden sosiaaliset taidot ovat paljon huonommat kuin monissa Euroopan maissa.
Opiskelijaravintolassa nautitun lounaan jälkeen lähdimme kotimatkalle : ensin kokkiopettaja Trudin 
(Kertun) kyydissä  Linziin, josta junalla Wieniin ja lentäen Suomeen.
Sää oli viimeisenä päivänä lämmin, 25 astetta , harmi ettei jäänyt aikaa nauttia siitä.
Vierailu oli niin lyhyt etteikulttuuriin tutustumispäivää ollut .
 Ehdimme sentään vierailla Rohrbachin kirkossa ja tutustua paikalliseen saunomiskulttuuriin (miehet ja naiset samassa hotellin saunassa, meillä oli sentään uimapuvut)

Matka oli kokonaisuudessaan erittäin tuloksekas ja jatkamme yhteistyötä ja ruokaviikkojen  suunnittelua . Toivottavasti saamme Opetushallituksesta myönteisen rahoituspäätöksen tulevalle vuodelle niin voimme testata Saksan kielimateriaalia oikeassa oppimisympäristössä.

Pekka:

To 25.4.

Aloitin tänään herätyksellä 4:48. Traudi tuli hakemaan minut klo 5:20. Traudin poika vei minut Linziin juna-asemalle. Hän meni 16 vuotiaana oppisopimuskoulutukseen. Normaali ikä on 15. Siihen pääsee kirjoittamalla Letter of Intrestin, firma tutkii sen ja ottaa oppisopimuskoulutukseen. Hän valmistui 2006 oppisopimuksesta ja on työskennellyt siitä lähtien firmassa serveripuolella (nettiservereissä?). Kysyin, että noinko vaan sitä kirjoittaa kirjeen ja pääsee oppisopimukseen. Kyllä periaatteessa, mutta hän oli lähettänyt yli sata kirjettä, ennenkuin nappasi. Otettuaan opiskelijan oppisopimukseen yritys lähettää hänet kouluun. Traudin poika oli kahden kuukauden blokissa per vuosi koulussa. Heidän 66 opiskelijan ryhmästä lopetti n.5. Eli lopettajiakin on. Oppisopimuskoulutus avautui minulle hyvin mielenkiintoisena. Kun vihdoin pääset firmaan, olet heidän arvokas investointi ja sinusta pidetään hyvää huolta. On hyvä, että on usean kaltaisia koulutuspolkuja nuorilla, ammattikouluja, lukioita ja oppisopimusta. Me kaikki olemme niin erilaisia.

KESKIVIIKKO

Lähtö hotellilta klo 09


. Koululle saavuttuamme kävimme lyhyesti tervehtimässä rehtoria ja sitten siirryimme seuraamaan kaupan ja hallinnon alan opiskelijoiden lopputöiden esittelyjä. Kaikki olivat tehneet ryhmissä nettisivuja oikeille yrityksille.

 Hienoja esityksiä. Seuraavaksi seurasimme kolmannen vuoden opiskelijoiden nettisivujen laadintaa. Opiskelijoiden Englannin kielen osaamistaso korkea. Työskentelyilmapiiiri oli rauhallinen. Seuraavaksi vierailimme ravintotalousosastolla, jossa osastonjohtaja esitteli meille keittiöitä ja muita tiloja.

 Opiskelijoita osastolla on 400 ja he opiskelevat kokeiksi tai tarjoilijoiksi, opettajia 30. Keittiötilat olivat tosi suuret ja eri elintarvikkeiden käsittely oli jaettu omiin osastoihin. Esim. kananmunien rikkomiseen oli oma osasto.

Opiskelijat valmistelivat illan buffet-tarjoilua Comenius-projektin päätöstilaisuuteen 200 henkilölle.
Omakustanteisella lounaalla kävimme kaupungilla hallintojohtajan kanssa, tarjolla oli taas Knödeleitä Itävaltalaiseen tapaan.
Iltapäivällä vuorossa oli vierailu Tekstiilialan yrityksessä Haslachissa yhdessä 40 Comenius-vieraan kanssa. Tehtaalla valmistetaan villasta tekstiilituotteita, mm. peittoja, tyynyjä, laukkuja, tossuja ja silmälasikoteloita. Yrityksessä on toiminut vuodesta 1985 ALOM-projekti, jossa tarjotaan työmarkkinoiden ulkopuolelle jääville uudelleenkoulutusta ja ohjausta työpaikkojen hakemiseen.

Sen jälkeen menimme ruokailemaan rehtorin ja kolmen opettajan kanssa naapurikylän luostariravintolaan.

Ravintolassa on myös oma olutpanimo ja he järjestävät  koko päivään ohejlmaa johon kuuluu ruokailujen lisäksi vierailuja kulttuurikohteissa sekä olutmaistiasia. www.stift-schlaegl.at

Makoisa marjajälkiruoka illan juhlasta

13-tuntisen päivän viimeinen osuus oli Homo Creator-Comenius-projektin tulosten esittelytilaisuus oppilaitoksen viereisessä kulttuuritalo Centrossa. Projektissa on osallistujia Itävallan lisäksi Puolasta, Saksasta ja Tsekistä. tällä vierailulla oli myös opiskelijoita mukana. Iltaan oli kutsuttu opettajien ja opiskelijoiden lisäksi myös opiskelijoiden vanhempia. Itävallassa myös ammatillisissa oppilaitoksissa toimii vanhempainyhdistys, joka osallistuu aktiivisesti kopulun toimintaan mm. keräämällä varoja.

Ohjelmassa oli mm. musiikkia, näytelmä ja projektien esittelyjä. Oppilaitoksen  kuorossa esiintyi sekä opikelijoita että opettajia.

Lopuksi tarjolla oli pientä maksua vastaan suolaisia ja makeita coctailpaloja.

Tässä kuvassa on tunnelmaa ja meininkiä. Tekemisen iloa!

Muutamia suolaisia paloja, kuvaajan olisi kannattanut
 ottaa  alempikin annos  kuvaan.

 Pekka Korhosen blogista:

Ke 24.4.

Aamu alkoi 8:30, meidät tuli hakemaan kaupan opettaja Martin Höglinger. Ensimmäisenä minulla oli tapaaminen BBS:n opettajan Ingo Lacheinerin kanssa. Hän opettaa media-aineita.

Media ei ole pääaineena millään linjalla. Opiskelijoilla on 2h viikossa mediaa. Siihen kuuluu kuvan käsittelyä, flashia, verkosivujen valmistusta ja videota. Yksi projekti on tehdä tv-lähetys. Se on pidempi projekti, 1/2 vuoden mittainen. Siinä on juontajat ja sitten ohjelmia, jotka ovat opiskelijoiden tekemiä elokuvia.

Ingo sanoo, että media on siksi hyvä oppiaine, koska sitä ei voi opettaa oppimaan ulkoa. Pitää oppia tekemällä. Meillä oli aika samanlainen oppimiskäsitys. Harmi, kun heidän opetusohjelma ei vastaa meidän opetusta.

Sitten oli kahvi, jonka jälkeen käytiin keittiössä. Siellä oli osastonjohtaja Ilse Hammer, joka esitteli keittiöt. Kaikelle oli oma osastonsa, jopa kananmunan käsittelylle. Minä otin paljon kuvia. Keittiössä oli hektinen päivä, koska siellä valmisteltiin illan juhlan puffettia. Makeita ja suolaisia sormisyötäviä. Lisäksi näimme koristelua, harjoituskeittiöitä ja baarin. Paikat oli vimpan päälle. Moni tarjoilijaksi opiskeleva tyttö jatkaa sairaanhoito-oppilaitoksessa, nyttenkin valmistuvista 7 hakee sairaanhoito-oppilaitokseen.

Tämä kuva on edelliseltä päivältä ja tarjoilijamme Maria Anna ja Anja. Anja hakee sairaanhoito-oppilaitokseen. Jos se minusta olisi kiinni, niin päästäisin. Niin topakoita olivat he.

Keittiövierailun jälkeen meidät vei syömään paikalliseen ravintolaan koulun hallintopäällikkö Franz Müller. Hänen mielestään euro ei kaadu, vaikka välimeren maita Kreikka etunenässä saisi lähteä siittä. Hän harrastaa valokuvausta. Kukkia ja kaikkea kuvaa. D60 ja D350 ovat kameransa. Luonas oli omakustanteinen. Minulla oli kasvispihvejä. Sehr gut!

Sitten lähdettiin tekstiilitehtaaseen. Matkalla me tutustuttiin Mariukseen, puolalaiseen saksan ja urheilun opettajaan. Heillä on ammattikoulu siellä, Maire tiesikin paikan. Bussi oli liian täynnä, emmekä saaneet paikkaa Mairen kanssa. Puolalaiset pojat antoivat paikkansa meille! Ilman, että kukaan olisi sanonut! Kohteliaita poikia, olisivatko suomen pojat tajunneet? Olisivat!

Tekstiilitehtaassa pääsimme ensiksi työpajaan . Meille opetettiin sormikudontaa. Minä tykkäsin siitä niin paljon, että opetan sen myös Sakulle ja Gabrielille. Kikka ja Sadra kai sen jo osaavatkin.

Seuraavaksi oli museo ja tehdaskierros. tekstiili on OIKEASTI kiehtovaa ja mieletön keksintö!

Meidät Sannan kanssa otti kyytiin koulun reksi Roland F Berlinger ja niinpä karautimme viereiseen kylään 3km:n päähen tsekin rajasta. Munkkien ravintolassa oli meille päivällinen. Meidän kanssamme oli sillä englannin opettaja Klaus Zeinhofer, kokkiopettaja Gerdraud Hollentin, meidän kutsujamme ja Mairen ensimmäinen kontakti, miehensä kaupallisten aineiden opettaja Wolfgang Hörschläger Hollentin. Sitten tuli jo kiire iltaohjelmaan: BBS:n parhaat ja Homo Creator iin. Klausin kyydillä päästiin. Minä jo kysymään, onko Mühlvertil (Mühlinneljännes) Itävallan varakasta kulmaa. Mutta näin ei ole. Aivan toisinpäin. Aikaisemmin se oli siellä Tsekin rajalla ikään kuin pussissa. Niinpä se oli hiljaista seutukuntaa, nyt on rajan aukeamisen jälkeen vilkastunut.

Centro Rochbachissa oli iltajuhla. Best of BBS:ssä esiteltiin parhaita valmistujaisprojekteja tekijöidensä voimin. Sitten oli kuorolaulua ja jopa siihen liittyvää beatboxausta. Orkesterikin oli. Kuoro oli mielestäni hienompi. Yksi tyttö veti soolon tosi hienosti nekrospirituaalissa.

Lähdin ennen viimeisiä osuuksia kuvamaan niitä ruokia, jotka olivat puffetissa. Nyt tsekattuani kuvat, harvat ovat vain onnistuneet Harmi.

Sain buffetista kaksi makeaa jälkipalaa. Draudi tarjosi.

TIISTAI

Paikka, jossa olemme on pohjoista Itävaltaa ja on maatalousaluetta. Rohrbachin alueella on useita pieniä kaupunkeja lähekkäin ja asukkaita koulun alueella peräti 40 000.Oppilaitoksessa opiskelevat ravintolakokit, media-asistentit ja kaupan ja hallinnon alan opiskelijat. Koulu on erittäin hyvin varusteltu ja erittäin siisti. Täällä opiskelijoilla ei ole lävistyksiä tai tatuointeja, onkohan suomalainen ilmiö!!!!! Oppilaitoksessa ei ole asuntolaa ja opiskelijat kulkevat busseilla kouluun. Välimatkat ovat tosi lyhyitä suomeen verrattuna.
Oppilaitoksessa tapasimme rehtorin,Roland F Berlingerin, jonka kanssa keskustelimme koulujärjestelmistä ja mahdollisesta yhteistyöstä .   Mukana oli myös englannin opettaja Klaus Zeinhofer. Lisäksi keskustelussa oli mukana Gertraud Hollentin, ravintola-alan opettaja, jonka yhteistyöstä Maire Vallirinteen kanssa koko vierailu on saanut alkunsa.

Lisäksi vierailimme ravintotalousosastolla sekä media-alan luokassa ja kuuntelimme kaupan alan opiskelijoiden esityksiä harjoitusyritystoiminnasta.ILtapäivällä ohjelmassa oli vielä yrityskäynti maalämpöjärjestelmiä valmistavassa yrityksessä.Teknisten ongelmien vuoksi en ole vielä saanut valokuvia blogiin, mutta kenties huomenna....
koska samaan aikaan Rohrbachissa on vierailulla opettajia ja opiskelijoita Tsekistä, saksasta ja Puolasta ja hotellit ovat täynnä me lemme majoittuneena pieneen idylliseen Neufeldenin kylään  vähän matkan päähän . www.muehltalhof.at 

Hotelli on todella yksilöllinen ja hyvää palvelua tarjoava hotelli, jonaka ravintola on saanut useita kunniamainintoja. Täällä kuten myös muissa paikoissa tällä alueella arvostetaan ja käytetään runsaasti luomutuotteita. Hotelli on Tonavan sivujoen äärellä ja kävimme jo saunan jälkeen uimassa joessa (kaikki ei käyneet , vain rohkein 50 %)
Eilen illalla meidät kutsuttiin kokkiopettaja Trudin kotiin illalliselle ja söimme paikallista herkkua :
pekoniknödeleitä ja hapankaalia.

Tänään söimme hotellin ravintolassa erinomaisen menun
Huomenna ohjelmassa on kokkiopettajien tapaaminen, vierailu tekstiilialan yrityksessä ja illalla Comenius-tapaaminen, jossa neljän eri maan opiskelijat esittelevät projektin tuotoksia joten luvassa on musiikkia, tanssia, filmejä, teatteria ja ruokaa 
bis morgen  ....Raija, Maire,Pekka ja  Sanna

Pekka Korhosen blogista:ti 23.4.

Tänään kierrettiin BBS Rohrbachia. Koulu on vasta remontoitu ja laajennettu. Se on siisti ja opiskelijat ovat hyvin käyttäytyviä. Kahviteltuamme rehtrin Rolandin F Berlinger, Gerdraud Hollentinin kanssa englannin opettaja Klaus Zeinhofer lähti kierättämään meitä koulussa. Ensiksi osallistuimme opiskelijoiden järjestämään Comenius projektin esittelyyn. Itseasiassa nyt kirjoittaessani tätä tajuan, että esittely on ollut hyvä valmistaa ja sitä käytetään muussakin. Esittely oli siis tulosten levittämistä. Näimme myös tv studion. Siellä oli Dedoja.

Sitten kävimme Roland Berlingerin ja englannin opettajan Klaus Zeinhofer kanssa syömässä koulun ravintolassa.

Harjoitteluyrityksen markkinointiosastoa pyörittävä tyttö.

Iltapäivällä tutustuimme koulun harjoitteluyritykseen. Opiskelijat toimivat yhdellä osastolla (esim. markkinointi-, talous-, myynti- ja henkilöstöosasto) pari kuukautta ja sitten vaihtavat. Tämä koulu muistuttaa suuresti kauppa- ja porvarikoulua.

Ennen kotia pääsyä kävimme tutustumassa M-teciin, joka on lämmitysalan yritys. Heillä on nyt 15 oppisopimuslaista! Meitä kuljetti kaupan opettaja Martin Höglinger. Käytti myös Rochbachinkirkossa. Hän on vakaa roomalaiskatollinen. Koulu on selvästi uskonnollinen. M-techkin on katolilainen. Heillä on vahva sosiaalinen omatunto toiminnassaan.

Illalla söimme hotellissamme Traudin ja Wolfgangin kanssa. Tarjosimme päivällisen heille (35€ + juomat). Hotelli Muhldalhof on hienoin hotelli, missä olen koskaan ollut. 60€/ yö.