Perjantaina kävimme rehtorin ja osastonjohtajan kanssa läpi arviointeja ja sopimuspapereita  sekä keskustelimme tulevasta. Keittiö-opettajat olivat  hyvin kiinnostuneita tulemaan Suomen vierailulle. Heillä on ollut aikaisemmin yhteistyötä ainoastaan lähinaapureiden: Tsekin, Saksan ja Unkarin kanssa.

Keskustelimme  myös ECVET:istä, joka oli heille aivan uttaa, eivätkä he olleet valmistautuneet siihen vielä mitenkään.

 

Perjantai-iltapäivänä lähdimme Linziin, jossa Rohrbachin opettajan vinkistä saimme peruutuspaikat uuden musiikkitalon Romeo ja Julia-balettiin.

Se oli todellinen kulttuurielämys, itse musiikkitalo oli jo upea ja ravintola-alan opettajina tietenkin nautimme yläkerran ravintolassa upean aterian.

 

Lauantaina sitten oli vuorossa paluulento Suomeen.

Yleisesti ottaen olimme hieman pettyneitä vastaanottavan oppilaitoksen toimintaan, mm. aikataulujen muutokset ilman perusteluja, majoituspaikan puutteet, informaation saaminen (ei ollenkaan tai liian myöhään) Mutta opimme kuitenkin erittäin  paljon ja huomasimme, että gastrominen osaaminen ei ole Itävallassa sitä tasoa mitä se on muualla Keski-Euroopassa.

Myös keittiötoiminta ei ollut niin tehokasta kuin meillä Suomessa: opiskelijilla oli paljon vähemmän tekemistä kuin meillä.

Keittiössä oli myös varastonhoitaja, joka toi opettajan tilaamat tavarat valmiiksi kärryillä gramman tarkkuudella. Näin ollen ei jäänyt hävikkiä kuten meillä usein tapahtuu.

 

 

 

Keskiviikko-iltapäivänä vuorossa oli kaupunkikierros , jossa kuulimme runsaasti kaupungin historiaa ja kiipesimme kirkontorniin katsomaan maisemia.

 

Torstai-iltapäivänä vierailimme Sclägelin luostarissa, jonne meidät vei koulun uskonnonopettajana toimiva munkki. Luostari oli todella upea, sen kirjastossa ja kirkon puolella oli käytetty paljon kultauksia ja tästä syystä ovet oli suljettu useilla lukoilla.

Pääsimme osallistumaan myös munkkien kello kuuden iltahartaukseen.

Luostarissa valmistetaan ja myydään myös Schlägel-olutta, joka on alueella erittäin suosittua.

Munkki Josef vei meidät alueella sijaitsevalle näköalapaikalle, josta näki Tsekin puolelle. Sinne kuljettiin suosittua vaelluspolkua pitkin ja ylhäälle oli satanut jo kevyt lumipeite.

                                      JÄLLEEN ITÄVALLASSA

Tällä kertaa aiomme toteuttaa Itävallassa Suomalaiset ruokapäivät opettaja Laura Rantapirkolan ja kuuden opiskelijan kanssa. Laura ja kaksi tarjoilija ja kaksi kokkiopiskelijaa ovat Raahesta ja kaksi kokkiopiskelijaa Iisalmesta.
Hanke on Leonardo-liikkuvuusapurahalla ja opettajien jakso kestaa 5 päivää ja opiskelijoiden 4 viikkoa.

11-17.11. 2013  Rohrbach Itävalta

Saavuimme kauniiseen Rohrbachiin  kollegan Laura Rantapirkolan ja kuuden opiskeliojan kanssa.
Opiskelijat työskentelevät harjoitusravintolan keittiössä ja salilla paikallisten opiskelijoiden kanssa ja ensimmäisen päivän jälkeen kokemukset olivat positiivisia. paikalliset olivat olleet hyvin kiinnostuneita Suomesta ja olivat kyselleet paljon. He olivat myös saaneet kutsun perjantai-illan discoon. 
Tarkoituksena on pitää suomalaisen ruoan teemapäivät koulun ravintolassa. Reseptiikka on käännetty Saksaksi ja opiskelijat ovat harjoitelleet ruokien tekemistä Suomessa. Poro ja muutama muu elintarvike on myös lennätetty Itävaltaan.
Yllätys olikin että emme pidäkään Suomi-päivää tällä viikolla kun me opettajat olemme mukana vaan vasta ensi viikolla . 
Tänä iltana onkin opetusilta eli käymme opiskelijoiden kanssa läpi vielä reseptit.
Muitakin yllätyksiä on tullut:  vaikka etukäteen luvattiin että opiskelijoiden majapaikassa on ruoanlaittonmahdollisuus , sitä ei kuitenkaan ollut . Kävimme ostamassa vedenkeittimen jotta he saavat keitellä nuudeleita...
Yllätys oli myöskin, että täällä ei ole vielä tupakointikieltoa, ravintoloissa ja myös meidän majapaikan aulassa poltellaan vapaasti niin että kaikki vaaatteet alkavat jo olla tupakantuoksuisia.
Ruoka on perinteisiä schnitzeleitä ja tosi raskasta ruokaa. Yksi nykyaikainen ravintola sentään löytyi, jonne sitten  menemmekin toistamiseen.
Kaupunki on tosi hilajinen iltaisin, muutama ihminen näkyy katukuvassa: jopa hiljaisempi kuin Iisalmi syysiltoina...
Ympäröivät maisemat ovat upeit: kukkuloita, peltoja, maataloja, vähän metsää.
Kesällä ja talvella matkailijoitan on enemmän koska lähistöllä on laskettelukeskus ja kesäisin matkailijoita houkuttelevat vaellusreitit.
Kävimme eilen illalla testaamassa 3,5 km. vaellusreitin ja huomasimme että sauvakävely on suosittu myös Itävallassa. Niin monta sauvakävelijää tapasimme!

13. 11.2013.

 

Tänään opiskelijat menivät jälleen opiskelijaravintolaan työskentelemään.

Iltapäivällä laitoimme ravintolan aulaan Suomi-pöydän.

Oppilaitoksen henkilökunta oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja opiskelijat esittelivät valmistelemiaan Suomi-esityksiä iltapäivisin eri opiskelijaryhmille.

Poiketen Suomalaisesta koulupäivästä, Itävaltalaisilla opiskelijoilla oli keittiöpäivän jälkeen vielä 2-3 teoriatuntia : liikuntaa, musiikkia, kuvataiteita, ATK:ta, kieliä, ym. Meidän opiskelijat osallistuivat myös näille tunneille.

 

Sannan pohdintaa erityisopetuksen näkökulmasta:

Itävallan maalaismaisemat ja Rohrbachin sympaattinen pieni kylä olisi mitä mainioin ympäristö opiskelijavaihtoja ajatellen. Oppilaitos oli erittäin siisti ja henkilökunta ystävällistä sekä avuliasta. Opiskelijat olivat avoimia ja esittelivät mielellään projektitöitään meille vieraille ja vieläpä englanniksi. Tuli tunne, että tänne lähettäisi mielellään meidänkin opiskelijoita tutustumaan ja työssäoppimaan!

Oppilaitoksessa ei kuitenkaan ollut juurikaan kokemusta erityisopetuksesta ja erityisopiskelijoista. Muutamat opettajat esimerkiksia media-alan opettaja ja rehtori olivat periaatteessa kiinnostunut yhteistyöstä Luovin kanssa, mutta se vaatisi vielä lisää perehtymistä ammatilliseen erityisopetukseen ja siihen mitä tarkoittaa erityiopiskelijan ohjaaminen sekä kohtaaminen. Siksi toivotinkin sydämestäni rehtorin ja muuta henkilökuntaa tervetulleeksi tutustumaan Luoviin ihan paikan päälle tänne Ouluun!

Toisaalta jos meiltä lähtee ulkomaille opiskelijoita vaihtoon niin pääsääntöisesti heillä on aina mukana myös tukihenkilöt oman oppilaitoksen puolesta. Tukihenkilöt ovat arjessa tukena ja helpottavat sopeutumista työssäoppimispaikkoihin. Saksan kielen taitoa myös painotettiin ja se voisi nousta esteeksi sopivan työssäoppimispaikan löytämiseksi opiskelijoillemme.

Oli hienoa olla mukana tällä matkalla ja päästä näkemään itävaltalaista ammatillisen opetuksen järjestämistä. Yhteistyö Rohrbachiin jatkuu varmasti!

Valokuvia